Kuvat: Reijo Porkka
Esipuhe: Ilpo Hakasalo
Tosikuva Oy

Mustavalkokuvia vuosien 1970-1977 väliltä eräästä, ainakin näin jälkikäteen katsottuna, nostalgisesta palasta Suomea joka palaa tuskin enää milloinkaan. Varsin tunnelmallisia näkymiä tanssilavoilta, niiden parkkipaikoilta, takahuoneista, sen ajan artisteista ja kaikesta tähän kulttuuriin liittyvästä. Kuvat on kuvattu pääosin kovin hämärissä olosuhteissa, josta johtuen sävyalat ovat varsin kapeita. Edes valovoimaiset objektiivit tai herkät filmit eivät ole onnistuneet saamaan aikaan “täydellistä” sävyjakaumaa. Herkkien filmien käyttö on sen sijaan tuonut kuviin mukavasti raetta. Rae tuo oman mukavan tunnelmansa kuviin. Rakeiset ja puhki/tukossa olevat kuvat hyväntuulisista ja totisista tanssipareista saavat hymyn katsojankin huulille. Äänekkäimmän tyrskähdyksen minussa aiheutti sivun 91 kuva: Naiset valmistavat kanttiinissa ravinnetta nälkäiselle tangokansalle; yksipolttimellisen kaasulieden päällä on ämpärin kokoinen emalikattila kukkuroillaan nakkeja vieressään muutaman kilon peltipurkki Turun Mietoa Sinappia. Kertakaikkiaan mielettömän hauska tunnelmapala. Minä pidin tämän teoksen kuvista. Oikein syvässä hiljaisuudessa teosta lukiessa saattaa kuvista kuulla Eino Grönin vääntävän tangoa tuolla jossain……

Martti Brandt, Seppo Saves
Studio Vidar

Varsin tyylikäs läpileikkaus Brandtin urasta lehtikuvaajana. Kirja alkaa muutaman sivun muistelohaastattelulla uran eri vaiheista. Muuten kirja sisältää satakunta sivua erittäin tyylikkäästi vedostettuja mustavalkokuvia. Näitä katselee ilokseen jo pelkkien sävyjen kannalta. Ainakin itseltäni meinasi unohtua vähän väliä kuvat itsessään vedostuksia ihaillessa. Kunnia vedostuksista kuuluu Seppo Savekselle, mutta tuskin Brandtia silti voi ohittaa ansiottomana sillä hänhän on kuitenkin huolehtinut alunperin kameran säädöistä.

Mutta ne kuvat sitten. Pääosin jotenkin tunnelmallisia kuvia. Nykypäivän lehtikuva keskimäärin ei mielestäni todellakaan yllä näiden tasolle. En osaa selittää mikä näissä kuvissa minua viehättää. Näissä on jotain erityistä lämminhenkisyyttä ja kuvaajan läsnäoloa. Toki seasta löytyy ainakin minulle merkityksettömiäkin kuvia, mutta hyvin vähän kuitenkin. Kirjan muutaman kerran selattuani arvostan todella paljon Brandtin uraa olkoonkin, että kirjassa esitetään todennäköisesti varsin suppea otanta hänen kuvistaan.

Victor Barsokevitsch Valokuvia 1893-1927
Kustannuskiila Oy

Victor Barsokevitsch piti ateljeetaan Kuopiossa ja kuvasi siellä niin herroja kuin narrejakin neljänvuosikymmenen ajan.
Tämän kirjan tekeminen on ollut mahdollista sillä Barsokevitschin erittäin laaja noin 70000 negatiivin kokoelma on tallella Kuopion kulttuurihistoriallesessa museossa ainutlaatuisena dokumenttina 1900 luvun alun elämästä ja valokuvauskulttuurista.

Kirja on mahtava katsaus Barsokevitschin lajaan negatiivikokoelmaan. Väkisinkin herää mielessä kysymys että miten mahtaa säilyä meidän ajankuvamme seuravat satavuotta. Jääkö meistä jälkipolville muuta kuin lukukelvottomia cd-levyjä?

Tämä opus on kuitenkin täynnä konstailemattomia muotokuvia ajalta jolloin kuvattavaksi meneminenkin jo oli isojuttu, niinpä kuvissa ollaan arvokkan näköisenä selkäsuorana. Onpa Barsokevitsch onnistunut saamaan kuviinsa myös huumoria ja luonnetta mukaan.

Ja mielestäni tällaisten vanhojenkuvien katsominen on todella mielenkiintoista ja ne näyttävätkin todella hyville. Kyllä isolleformaatille kuvatut kuvat pitävät sisällään sellaista tunnetta ja tunnelmaa että sitä ei pystytä pikkuriikkisillä digikennoilla jäljentämään.

Muotokuvien lisäksi kirja pitää sisällään hieman myös maisemakuvia sekä miljöökuvia, sillä olihan Barsokevitschilla valokuvaajana pääsy moniin paikkoihin joihin ei taviksilla ollut asiaa.

John Hedgecoe
Kustannus-Mäkelä oy

Tässä on sensortin perusteos että ei tekisi ollenkaan paha myös digisukupolven tutustua tähän.
Kirja alkaa lyhyellä katsauksella eri tyyppisiin kameroihin ja niiden rakenteisiin. Lisäksi lyhyt johdatus erillaisiin objektiiveihin, valoihin ja lisävarusteisiin.

Seuraava luku pitää sisällään ohjeita ja neuvoja miten nähdä parempia kuvia. Runsain esimerkkikuvin tutustutaan värien ja muotojen harmoniaan. Tämän jälkeen jälleen selkein esimerkkikuvin ja neuvoin opastetaan ottamaan parempia kuvia.

Kirjassa on todellapaljon esimerkkikuvia ja kaikki kuvat on lisäksi selitetty auki.
Lisäksi esim studiokuvaus osiossa on erikseen kuvat myös valaisujärjestelyistä.

Mielestäni tätä kirjaa voidaankin pitää todellisena valokuvaus for dummies teoksena jossa asiat kerrotaan niin että ne pitäisi jokaisen kyetä ymmärtämään

Tietyt perusasiat ovat pysyneet samoina eikä digitaalisuus ole niitä muuttanut mihinkään joten kirjaa voin suositella erityisesti tälle digisukupolvelle.

Sillä vaikka digi onkin vain erillainen tapa tallentaa kuvaa on digitaalisuus tehnyt valokuvaamiselle saman kuin minkä taskulaskimet ovat tehneet laskennolle.
Molemmilla aloilla on mahdollista päästä mielettömän vaikeaan/hienoon lopputulokseen ymmärtämättä lainkaan mitä prosessissa tapahtui.

Kun tämän kirjan on lukenut läpi niin ei enään ole tarvetta mennä internetin valokuvauspalstoille kyselemään tyhmiä.
Sillä ei ole ollenkaan outoa että palstoilla kysellään todella typeriä asioita kuten:
Olen menossa kuvaamaan serkkuni häitä ja kirkko on melko pimeä, millä aukolla minun tulisi kuvata?

Vastaukseksi voi saada vaikka aukko 4 joillekkin tämä riittään, mutta jotkut ehkä haluavat tietää että miksi juuri aukko 4. Tämä kirja onkin mainio tapa hieman raottaa valokuvauksen mystisyyttä ja aloittaa matka valokuvauksen maailmaan joka saattaa kestää koko elämän.

Esa Kero, Juhani Seppovaara
RAK

Raija ja Reijo istuvat vanhassa skoodassa ja miettivät suuria asioita tulevaisuudestaan.
Välillä muistellaan mummon tarinoita Tapsasta ja muista kulkijoista.

Kirja sisältää mukavan soljuvaa tarinaa Raijan ja Reijon elämästä ja olemisesta. Kuvat tukevat tarinaa palauttamalla lukijan menneille vuosikymmenille.

Kirja ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä valokuvakirja, eikä edes dokumentaarinen tarina matkakodeista.
Mutta kirjan tarina olisi voinut olla tosi. Kuvat ovat tosia ja tekevät tarinastakin uskottavan.
Tässämuistellaan maailmaa josta “hetimullekaikkinyt” sukupolvi ei tiedä mitään.

Richard Lacayo & George Russell
TIME (1995 Edition)

Opus kuvajournalismin kehityksen eri vaiheisiin. Kirja on jaoteltu kuuteen eri aikajaksoon. Pääosin mustavalkoisten kuvien lisäksi kirjassa on paljon tekstiä (englanti). Itse en perehtynyt juurikaan teksteihin, pl. kuvatekstit, vaan olin kiinnostunut kuvista. Kuvajournalismi ei mielestäni ole juurikaan muuttunut kaikkien näiden vuosien aikana. Alunperinkin on kuvattu sotia, kriisejä ja yhteiskunnallisia epäkohtia ihan niinkuin nykyäänkin. Toki seassa vilahtelee kuvia teollistumisesta ja muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä ja jopa muutama urheilukuvakin. Kirjassa on myös “valokuvauksen mestareiden” legendaarisia kuvia. Minuun suurimman vaikutuksen tekivät sota- ja kriisikuvat eri puolilta maailmaa. Mitä kaikkea niiden kuvaajat ovat joutuneet näkemään ja miten he ovat pärjänneet itsensä ja kaikkien kokemusten kanssa. Päällimmäisenä mieleen jäi pyörimään yksi ajatus: Eikö ihminen koskaan opi ja muutu?

Sami Perttilä (kuvat)
Esa Kero (tarinat)
Multikustannus

Ränsistyneitä ja hylättyjä taloja. Ikkunat rikottu, paikat sotkettu, hometta, rapistelevia pieneläimiä ja synkkää alakuloa. Rakennukset ovat varmasti olleet aikanaan oikein kotoisia ja toiset jopa melko prameitakin, mutta se oli silloin se. Todennäköisesti niiden viimeisimpiä asuttajia ovat olleet asunnottomat ja kulkurit, joilla ei ole ollut muutakaan suojaa. Viimein tulevat uudet asemakaavat ja telaketjutraktorit, jotka pyyhkäisevät nämä hylätyt synkistelijät ihmisten muistoihin, jonne ne lopulta hautautuvat ja unohtuvat. Perttilä on kuitenkin antanut kuvillaan näille mörskille viimeiset loiston hetket. Taikasana on valaistus. Kameran suljinta on pidetty auki minuuttitolkulla, jonka aikana paikkoja on valaistu salamoilla erivärisiä suotimia välähdyspäiden edessä käyttäen. Näin on saatu aikaiseksi sangen värikkäitä näkymiä. On jokaisen oma makuasia pitääkö tällaisesta sekavärisestä valaistuksesta. Kuitenkin valaistus luo omanlaisensa tunnelman kuviin ja syntyy vaikutelma, että mörskissä asuttaisiin vieläkin niiden asuinkelvottomuudesta huolimatta. Keron tarinat luovat oman lisänsä kuviin ja antavat kuville unohtuneet tarinat.

Matti Jokiniemi
Kouvolan Sanomalehti Oy

Matti Jokiniemi on Kouvolan Sanomien entinen valokuvaaja. Kirjaan on koottu Kouvolan Sanomien 75-vuotisjuhlien valokuvanäyttelyn kuvat. Kuvia on kerätty vaihtelevasti Jokiniemen uran varrelta vuosien -51 ja -84 väliltä. Hyvin tyypillistä lehtikuvaa pikkukaupungin arkisista ja vähän juhlallisemmistakin tapahtumista. Kaikki kuvat ovat mustavalkoisia. Kirja ei ehkä anna paljonkaan ulkopaikkakuntalaiselle, mutta kouvolalaiselle teoksella voi olla paljonkin arvoa. Itse ainakin tykkään katsella miltä vanha Kouvola näytti aikanaan. Lisäksi hymähtelyä aiheuttaa kuvissa näkyvät muodit eri vuosikymmeniltä. Ei varsinaisesti mikään valokuvan juhlateos, mutta oikein mukava katsaus Kouvolan lähihistoriaan.

Immobile Sami Perttilä
Multikustannus

Sami Perttilä on kiertänyt eteläsuomen kaatopaikkojen ympäristöjä ja kuvannut ruostumaan jätettyjä romuautoja. Kuvat on otettu hämärän jo laskeuduttua ja autoja on erikseen valaistu erivärisin valoin.
Lopputuloksena on erittäin näyttäviä ja värikkäitä kuvia romuista jotka herävät Samin kuvissa eloon.

Kuvat todellakin ovat oikein kauniita ja kirjaa tuleekin katseltua uudelleen ja uudelleen, eikä autoja katso enää romuautoina vaan pikemminkin ne ovat osa kaunista värikästä kokonaisuutta.

Kirjassa on jotain urbaanista kauneutta sillä eihän tällaisia näkymiä olisi ilman ihmisen välimpitämättömyyttä ympäröivää luontoa kohtaan.

Lisäksi kirja pitää sisällään Miikka Aallon kirjoittaman selvityksen mitä ruostuminen oikeasti on, sekä Timo Valjakan kertomuksen auton suhteesta taiteeseen.

Kirja ei kuitenkaan pidä silällään sellaisia elementtejä jotka saisivat klassisen taidevalokuvan ystävät haukkomaan henkeään. Mutta minusta tämä on oikein mukavaa ja viihdyttävää katseltavaa

Henrik Elo
Apali Oy

Syöksyjä, räjähdyksiä, tuhoa, kuolemaa, pommitusta, siviiliuhreja etc.

Aprillia!! Ei kuvan kuvaa em. aiheista. Majuri Henrik Elo on F-18 Hornet-lentäjä ja valokuvauksen harrastaja. Elo on yhdistänyt työn ja harrastuksen erinomaisen tyylikkäästi. Kuvat valaisevat maailmaa, johon tavallinen kadun mies ei tule koskaan pääsemään. Innokkaimmat pääsevät näkemään Hornet:in lentonäytöksissä ym. kalustoesittelyissä, mutta se on vasta pintaraapaisu, jos sitäkään, kirjassa esitettyyn maailmaan. Elo näyttää erinomaisen vaihtelevasti miltä maailma näyttää hävittäjän ohjaamosta yksinlennoilla ja ryhmissä. Kuvakulmat ovat ajoittain vähintääkin erikoisia ja tuovat siten lisää makua teokseen. Kirja ei ole mikään tappokoneen esittely ja tuhon sinfonia vaan varsin tyylikkäästi hävittäjälentäjän näköaloja esittävä teos. Nousisin mielelläni Elon kyytiin näkemään ja kokemaan saman kuin hänkin.

Hannes Heikura valokuvia
Musta Taide

Hannes Heikura on ollut kovasti paljon esillä viimeaikoina. Onhan hän valokuvillaan voittanut miltei kaiken mitä suomessa voi voittaa, eikä voi moittia etteikö hän olisi voittojaan ansainnut. Sillä kovin on visuaalisesti kauniita Heikuran kuvat, eikä ne tässäkään kirjassa tee poikkeusta.

Kirjassa on siis reilu parisataa sivua Heikuraa ja Jukka Kukkosen saatesanat.

Tässä kirjassa kuitenkin minusta on suorastaan mokattu taiton osalta. Kaikki kirjan vaakakuvat on jaettu kahdelle sivulle mikä tekee kuvien katselusta työlästä, suorastaan mahdotonta.

Niinpä tämän kirjan edustavimpaan osaan nousevatkin Heikuran ottamat pystykuvat ja tämä ei johdu siitä ettäkö vaakakuvissa olisi jotain vikaa, vaan niitä ei vain pysty katselemaan.

Niinpä niin valokuvakirja jonka kuvia ei pysty katselemaan. Nyt ei mielestäni kaikki ole kohdallaan.

Photo Journalism gettyimages
Nick Yapp, Amanda Hoplinson
Könemann

Tämä todella järkälemäinen teos pitää sisällään kuvajournalismin vuodesta 1850 aina vuoteen 2006 saakka.

Kirja alkaa melkoisen vakuuttavasti sillä jo heti esipuheen jälkeen on eräänlainen passikuvagalleria josta löytyy muunmuassa Charles Darvin, Karl Marx ja Florence Nightingal. Tämänjälkeen kirja esittelee 1860 maataloutta sekä kaupunkien elämää.

Kirjan alkupuolen kuvat ovat luonnollisestikkin mustavalkoisia ja jokin kumma taika siinä on kun katselee vanhoja mustavalkoisia kuvia niin ne näyttävät aivan mahtavan hyviltä. Kuvia on todella paljon sillä tämä järkäle on 800 sivuinen ja sivut A3 kokoisia.
Kuvatekstit ovat melko minimaalisia ja ne löytyvät kolmella kielellä, kuvat kuitenkin ovat tämän teoksen parasta antia joskin jotkin todella järkyttävää katseltavaa sisältönsä vuoksi.

Kirja siis etenee uutiskuvin 1800 luvun puolivälistä kronologisesti tähänpäivään käyden läpi maailmaa mullistavia asioita maailmansodista beatleseihin ja koukaten tsernobylin kautta 911 terrori-iskuihin. Käsitellen matkallaan lähes kaikkea mitä kuvitella saattaa.

Ja kyllä tästä puutteitakin löytyy, sillä näin suomalaisena en voi kuin ihmetellä miten täältä puuttuvat kuvat Mietaan Jussin räkäisestä kuontalosta kun selvisi että hän jäikin toiseksi.

Kirjasta löytyy miltei kaikkea taidetta, uutiskuvaa, muotia sekä ajanhenkeä kulloinkin päivänpolttavista aiheista.

Voin suositella tätä opusta varauksettomasti kaikille jotka pitävät kuvista ja niiden katselusta. Lisäksi kirja tarjoaa mahtavan katsauksen ihmskunnan historiaan ajalta jolloin kuvajournalismia on ollut olemassa.

Mark Maher
Kustantaja LIKE

Amerikka tuo käymättömistä korpimaista viimeinen. Paikka josta kaikilla tuntuu olevan vahva mielipide riippumatta onko siellä käynyt vai ei. Tuntuu välillä jopa että mitä pienemmät tiedot Ameriikasta omaa niin sitä jyrkempi on mielipide.

Mark Maher näyttää opuksessaan yhden puolen Amerikan omituisuuksista, sillä kirja on koottu Maherin ottamista polaroid kuvista joissa on tienvarsimainoksia ja muita ameriikan omituisuuksia kuten kymmeniä metrejä korkea bootsi tai kymmenmetrisiä lasikuitukissoja.

Voiko tämä tosiaan olla sitä samaa kansaa joka on ryhtynyt maailman poliisiksi ja on ottanut tehtäväkseen vapauttaa demokratialla kaikki muslimit?

Kirjaa katsellessa tulee suorastaan hyväntuuliseksi sillä Mark Maherin ottamat suorastaan naivistiset kuvat Amerikan tienvarsien todellisuudesta saa todellakin hyvälle tuulelle.

Tietysti kirjaa voi lähestyä niin monelta kantilta, joku yhteiskuntatieteilijä voi löytää kirjasta aivan erillaisia ulottuvuuksia, joku toinen taas saattaa ilahtua polaroidin epätodellisen hehkuvista väreistä.

Minusta tämä on jonkinsortin matka läpi Ameriikan autontakapenkillä istuen, otsa painettuna sivulasiin ja silmissä vilisee tienvarren kummallisia maalauksia ja mainoksia.

Mark Holborn & Torsten Nyström
Kustantaja Otava

Propaganda on Raamatullisen paksu valokuvaopus edesmenneen Neuvostoliiton menestyksen ja suuruuden ajoilta. Silloin kun kaikki oli suurta, mahtipontista, edistyksellistä ja sitä oli paljon. Kirja sisältää 150-200 arkistoista kaivettua mustavalkokuvaa pääosin 70-luvulta. Kuvat oli tarkoitettu alunperin osoitukseksi muulle maailmalle kuinka mahtavasti kaikki sujui Neuvostoliiton järjestelmässä. Kuvitus tukee melko tarkkaan ainakin minun mielikuvaani Neuvostoliitosta: mahtailua, valtaa, kovaa työtä. Kuitenkin kaiken uljauden läpi paistaa hiljainen alakulo ja kurjuus. Kyllä tämä kirja kannattaa selata läpi kerran tai muutamankin jos kohdalle sattuu. Itse pidin kuvista. Kaikkien kuvien laatuun ei pidä suhtautua turhan kriittisesti; pieni ryppy ja roso sopii hienosti neuvostoliittolaiseen tunnelmaan.